Paita ja Peppu

Jos joku,niin lasten vaatteet ja "vaatettaminen" on tässä tyttösten syntymien välissä muuttunut. Vielä 2006 ei niin kovin välitetty,oliko vauvalla päällä Henkkamaukkaa, vapaavalintaa tai Prismaa . Tarjonta etenkin vauvanvaatteissa oli aika suppeaa. Tytölle vaaleanpunaista ja pojalle vaaleansinistä.

Vannoin, monen ystäväni tapaan,että minähän en tuohon merkkivaatehömpötykseen ala, mutta niinpä niin. Ihan hurahtanut olen. Erityisesti silmää miellyttävät småfolkin,villervallan ja me and i:nvaatteet. Ihania kuoseja ja kirkkaita värejä. Mukava lisä on tietenkin myös se,että vaatteilla on hyvä jälleenmyyntiarvo. Sen ovat hokanneet myös monet muut; Lastenvaatekirppiksiä tulee kuin sieniä sateella ja Facebookin kirppiksillä kauppa käy kuin häkä. Kierrätys kunniaan :)
Hyväksihavaittuja lastenvaate ja-tarvikekirppareita Tampereen lähimaastossa ovat:

Kikapuu

Peikonpesä

Puotikuu


Kirkkaiden värien vastapainoksi tekisi mieli hankkia myös pomp de luxin vaatteita ja tänään varasinkin ajan kotikutsuja varten. Näiden merkkihömpötyvaatteiden lisäksi tyttöjen vaatehuoneesta löytyy toki edelleen myös Henkkamaukkaa,Lindexiä ja Prismaakin.Rahassa kun kuitenkaan tämä perhe ei kylve:)

Lasten kasvaessa on joutunut heittämään hyvästit jo monelle rakkaalle vaatteelle. Niinkuin tälle Liandlon bambibodylle. Voi miks se ei enää mahdu.Snif.

Eskari-mestari

Tänään kirjoittelin blogiin tekstiä,kun Mansikka kysyi, saisko hänkin kirjoittaa tietokoneella. Annoin tietokoneen tytön syliin ja lähdin keittämään kahvia. Ajattelin, että takasin tullessa näytöltä löytyy valtava määrä siansaksaa,mutta sen sijaan näytöllä lukikin siskon nimi ja perässä:

 on söpö iloinen ihana


SIIS MITÄ???!!

Ä: Miten tää tähän tuli? Ethän sä osaa lukee!
M: No en nii,mut mää vaan aloin ny kirjottaa mitä mää aattelen

En voinut uskoa silmiäni. Hain samantien paperia ja pyysin kirjoittamaan sanoja ilman,että luettelin yhtäkään kirjainta. Ja kyllä ihana pienisuuri esikoiseni 6,5 v kirjoittaa!!!! Ja voi sitä riemua! Ylpeänä tukka hulmuten lähdettiin Isin kanssa Kylpylään ja Äiti jäi kotiin taivastelemaan haikeana,kuinka vauvasta on hujauksessa kasvanut taitava eskarilainen!

 

 

Jauhopeukalo

Laskiaissunnuntaina leivottiin pullia. NAM. Jos joku,niin mansikka rakastaa leipomista. Hienosti sujui jo pullien pyörittely,voitelu ja raesokerin ripsuttelu,taikinan syömisestä puhumattakaan :)

 



Pullat

 

5dl maitoa
2pss kuivahiivaa
2 munaa
2dl sokeria
1rkl kardemummaa
1,5 tl suolaa
n.13-15 dl jauhoja
150g voita

 

 

Pullien leipomisen jälkeen Mansikka keinutteli Mustikkaa kainalossa laulaen:

 "Lintu lensi oksalle lauloi niitä näitä,tule joudu oma pulla,että saatais häitä.

 Hauska on olla,kun löysin oman pullan. Oman Pullan kainalossa on niin lysti olla"

 

Näppäräsormi

Tänään oltiin ystävän ja Mustikan kanssa syömässä Marusekissa. Ekoilla kerroilla sushi ei juuri muhun iskenyt,mutta muutamien maistelukertojen jälkeen on mustakin tullut sushin tosifani. Marusekissa,jossa olin ekaa kertaa vaunujen kanssa, on kyllä maailman parhaimmat sushit!Paikan pisteet nousivat nyt entisestään,sillä vaunujen kanssa sisään pääsi vaivatta ja loossissa (mikä sana..) oli helppo olla vauvan kanssa.Imetyskin sujui siinä huomaamattomasti. Marusekin tarjoilijatyttö oli tosi ystävällinen, lämmitti Mustíkalle purkin bataatti-kesäkurpitsasosetta ja sose saapui pöytään kauniilla lautasella purkin sijaan!



 

 

 

 

Syöminen vauva sylissä alkaa olla jo aika haasteellista;Mustikka kun haluaisi tarttua kaikkeen pöydällä olevaan. Tällä reissulla erityistä kiinnostusta herätti syömäpuikot! Jos kuitenkin aloitettaisiin siitä lusikasta..Mustikka viihtyi suht mukavasti, vaikka päiväuniaika alkoikin uhkaavasti painaa päälle. Onneksi ystävä toimi vauvahyssyttäjänä,kun äiti kävi maksamassa laskua. Tänne mennään pian uudelleen!

Pumpulakäsi

Tänä aamuna syötin vauvaa. Pieni pullea ja pehmeä käsi tunnusteli kasvojani ja silitteli poskeani. Tarjosin kättäni ja se tarttui peukalooni puristaen sitä valtavan kovaa.Ihanat kädet. Niillä on jo opittu tekemään vaikka mitä. Usein ne ovat suussa tai tarttumassa johonkin mielenkiintoiseen esineeseen.Ehdoton ykkösjuttu on tutti ja sen nauha. On mahdottoman kivaa ottaa tutti pois suusta ja koittaa saada sitä takaisin oikein päin.

Monta nimeä...

Tästä se alkaa. Kun Mustikka syntyi,sain hyvältä ystävältäni ihanan kortin,jonka takana oli tämä Johanna Venhon runo Monta nimeä (lastenrunokirjasta Puolukkavarvas). Olin niin liikuttunut. Runo tuo edelleen palan kurkkuuni,enkä voi edes lukea sitä niin, ettei minua alkaisi itkettää.
Kolmas kerta toden sanoo.Niin nytkin.Vasta kolmannella kerralla vihdoin saimme suloisen kuopuksen syliimme. Reippaan isosiskon pikkuruisen siskon.
Ne on meidän Mansikka ja Mustikka.
Katsotaan,kuinka monta nimeä neidit saakaan näiden vuosien aikana.

Sä oot pihlajanmarja,

oot leijonanharja,

hahtuvakerä ja silmäterä,

oot manteli ja riisipuuro,

lämmin kesäsadekuuro,

puunlatvan läpi auringonvalo,

punamullalla maalattu talo,

oot mansikkapuutarha, sienikori

ja aamuvarhaisella kauppatori,

oot jäniksenpoika ja kultakala,

taskussa lämmennyt kaarnanpala,

oot tikan koputus koivupuussa

ja hunaja joka sulaa suussa,

oot sylikäärö ja kainalokana,

oot maailman kaikkein kaunein sana